Talvipuutarhassa

Asuin nuorempana useamman vuoden Helsingin Kalliossa. Moni paikka Helsingissä tuli tuolloin nähtyä ja koettua, mutta monta on myös jäänyt käymättä. Yksi on Talvipuutarha Töölönlahden kupeessa. Näin jälkeenpäin voi vaan miettiä, miten on mahdollista, etten ole käynyt Talvipuutarhassa aiemmin, vaikka asuin parhaimmillaan ihan kivenheiton päässä ja ihailin rakennusta usein ohikulkiessani?!

Oli aika ottaa vahinko takaisin. Vietimme perjantaina perheen yhteistä vapaapäivää, pientä minitalvilomaa ja päätimme ottaa äkkilähdön etelään!

Kun ulkona lämpötila oli laskenut -15 asteen tietämille, tuntui suorastaan uskomattomalta  kävellä lasisen rakennuksen sisällä kaikkien lukuisten kasvien keskellä ja katsella lasin läpi lumista Töölönlahtea.

Yli 200 erilaisen kasvin joukosta jokainen voi bongailla tuttuja huonekasveja, mutta joukossa on tietysti myös erikoisuuksia kuten palmuhuoneen yli satavuotias kameliapuu. Kaktushuoneessa puolestaan ihastutti keskitalvella kukkiva valtava rahapuu (tätä en koskaan tule näkemään kotona) ja länsisiivessä orkideat ja vanhat huonekasvit.

Olen itse vieläkin ihan fiiliksissä tästä paikasta, sen tunnelmasta ja siitä, että vielä tänäkin päivänä näin uskomaton paikka on alkuperäisen omistajan toiveen mukaisesti maksuton kaikille vieraille. Upeaa, että toivetta kunnioitetaan edelleen. Lasten mielestä parasta olivat kierreportaat ja palmuhuoneen altaassa uiskentelevat karpit.

Varmaan oltaisiin viihdytty pidempäänkin, mutta sulkemisaika pakotti meidät vetämään talvitakit päälle ja poistumaan takaisin pakkaseen. Seuraavalla kerralla otetaan ehdottomasti eväät mukaan ja varataan enemmän aikaa vierailuun.

Pienten lasten vanhemmille vielä tiedoksi, että rattaat on jätettävä pihalle. Muuten paikka on lapsiystävällinen: käytävät ovat leveät ja palmuhuoneen perältä löytyvät myös WC-tilat sekä naulakot ulkovaatteita varten. Mukanaan saa tosiaan tuoda omat eväät, joita voi pysähtyä nauttimaan jollekin puutarhan lukuisista penkeistä ja pöytäryhmistä.

Talvipuutarha, Hammarskjöldintie 1, Helsinki

Ma suljettu

Ti klo 9.00–15.00

Ke–pe klo 12.00–15.00

La–su klo 12.00–16.00

Kukat tekevät juhlan - ajatuksia hääkukista

Monet haluavat pihistää häiden kustannuksissa juuri kukista, mutta mulle kukat ovat iso ja tärkeä osa häiden koristelua. Ne ovat myös olleet merkittävässä roolissa häiden visuaalisen ilmeen, värimaailman ja koristeluiden suunnittelussa - oikeastaan kukat päätettiin ensin ja sitten vasta pikku hiljaakaikki muu!

Olen siitä äärimmäisen onnellisessa asemassa, että tuttavapiiristäni löytyy taitava floristi. Kävin tammikuussa Suurpellon Ihana kukkanen -liikkeessä tapaamassa Kirsiä ja suunnittelemassa alustavasti häiden kukkia. Eniten kiinnosti tietysti riittäisikö kaavailemamme 500 euron kukkabudjetti kaikkiin kukkaunelmiin vai pitäisikö suunnitelmat laittaa tylysti uusiksi. Käytännössä mulla ei ollut siis mitään ideaa mitä kaikkea sillä summalla olisi mahdollista saada, mutta suuria suunnitelmia mielessä sitäkin enemmän!

Joten olipa helpottavaa tavata Kirsi ja kuulla, että budjettimme kukkien suhteen on realistinen!

Toiveenani on ajalle tyypillinen rento hääkimppu, johon Kirsi ehdotti anemonea, tähtiputkea, sinistä piikkiputkea, leinikkiä ja eucalyptusta. Samat kukat toistuisivat myös pöytäkimpuissa. Lisäksi eucalyptusta voitaisiin käyttää sulhasen ja bestmanin vieheissä sekä koristekranssissa, jollaisen haluaisin hääparin pöydän taustalle.

Vieraspöytien kukkien hinnaksi Kirsi arveli toiveitteni pohjalta n. 30€/kimppu. Kuulostaa paljolta, mutta näihin haluaisin panostaa, koska pöytäkukat luovat tunnelmaa ja viettäväthän vieraat pöydissä myös paljon aikaa. Kauniit kukat pöydissä eivät myöskään vaatisi ympärilleen kynttilöitä kummempia koristeluita. Kaiken Made in China -krääsän keskellä kotimaisen yrittäjyyden ja kauniin käsityön tukeminen tuntuu muutenkin hyvältä vaihtoehdolta.

Myös buffetpöytään tarvitaan oma kimppu ja kunhan suunnitelmat selkiytyvät, tulen varmasti huomaamaan, että pienempiä kukka-asetelmia tai yksittäisiä kukkia tarvitaan koristeeksi muuallekin. Saa siis nähdä miten käy budjetin!

Viikko sitten piipahdin miehen kolmekymppisten varjolla Ihanassa kukkasessa ostamassa kotiin kimpun, joka sidottiin niistä kukista, joita häihin Kirsin kanssa oltiin suunniteltu. Ainoastaan piikkiputkea ei ollut tuolloin saatavilla, joten se korvattiin kuvien kimpussa herkällä vahakukalla ja valkoinen tähtiputki tuollaisella punertavalla versiolla. Lopputulos tulee siis olemaan hieman erilainen, mutta mitä enemmän kukkia katselen, sitä varmemmalta valinnalta ne tuntuvat. Erityisesti ihastuin jaloleinikkiin, se on vaan niin äärettömän kaunis!

4 kuukautta häihin

Häihin on tänään tasan neljä kuukautta. Välillä tulee innostus, suunnitelmat etenee ja sitten voi mennä taas useampi päivä, ettei häitä edes ajattele.

Tämä viikko on eletty tuota jälkimmäistä vaihetta, mutta on tässä saatu tärkeitä asioita viime aikoina hoidettuakin:

Kyseltiin Facebookissa vinkkejä bändin suhteen ja saatiinkin useampi. Niiden joukosta valikoitui yksi suosikki, jonka kalenterissa 16.6. oli meidän onneksi myös vapaa. Meillä on siis nyt bändi.

Sain tarjouksen hääkakuista Festa Zannonilta, johon tutustuimme Love me do -messuilla. Päätimme ottaa kakun heidän kauttaan ja ensi kuussa pääsemme maistelemaan kakkuja sekä päättämään tarkemmin minkälaisen otamme. Meillä on nyt siis periaatteessa kakku.

Kampaajakin järjestyi kätevästi, kun luottokampaajani kymmenen vuoden ajalta lupasi tulla meille kotiin hoitamaan kaikkien kampauksia tarvitsevien hiukset kuntoon. Joten kampaaja check!


Mitä meillä sen sijaan ei ole, vaikka pitäisi ehkä jo olla:

Meikkaus. Koska kampaaja tulee kotiin, pitäisi kotiin saada myös meikkaaja, joka tekisi meikin luonnonkosmetiikkaa käyttäen. Tässä todennäköisesti pitäisi käyttää omia meikkejä, joten meikkipussi olisi siinä tapauksessa päivitettävä esim Jolien meikkiopastuksen avulla. Tämä koko kuvio vaatii vielä vähän pohdintaa ja selvittelyä.

Hääkutsut. Vieläkin vaiheessa. Oon päättänyt, että ne pitää saada tilattua tämän viikon kuun aikana. Eniten päänvaivaa taitaa aiheuttaa infokortti ja sen sisällön miettiminen. Toisaalta myös vieraslista pitäisi käydä vielä läpi ja lyödä lopullisesti lukkoon.

Miten teillä muilla hommat etenee?

Aika aikaansa kutakin

Sinne meni kuulkaa 1,5 vuotta ja huomenna palaan takaisin töihin! Tunteet on tosi sekavat - välillä iskee valtava haikeus, mutta toisaalta olen töihin paluusta tosi innoissani. Muutos on hirmuisen iso, eikä nyt edessä häämötä uusi äitiysloma kuten esikoisen jälkeen töihin palatessa.

Arki ja sen aikatauluttaminen hirvittää. Missä välissä siivotaan ja hoidetaan kotityöt? Miten onnistuu kahden lapsen viemiset ja hakemiset, aikaiset aamuherätykset ja länsimetron pidentämät työmatkat?

Toisaalta: onpa kiva kun tilille tulee sännöllisesti taas palkka, saa olla aikuisten seurassa ja päivässä on reilut 1,5 tuntia aikaa vaikka kuunnella rauhassa äänikirjoja. Ai niin ja lounastauot!

Kiireettömiä kotipäiviä tulen varmasti kaipaamaan vielä monesti, mutta aika aikaansa kutakin. Tiedän, että eihän näin voisikaan jatkua ikuisesti (esimerkiksi se säännölllinen palkka on ihan kiva). Onneksi on kuitenkin nelipäiväinen työviikko ja mahdollisuus siihen. Saamme sen ansiosta lasten kanssa hieman pidemmät viikonloput ja perjantaisin ehditään puuhailemaan yhdessä kaikenlaista kuten tähänkin asti - kaikki ei siis muutu!

Nyt meillä on tosiaan kaksi pientä päiväkotilaista, joista pienempi harjoitteli päiväkodissa tämän viikon. Sen verran kivasti meni, että lasten suhteen en ole kyllä lainkaan huolissani. Se kulkeeko metro tai miten jaksan itse herätä ennen kuutta on sitten eri juttu.

Maidottomat mansikkamuffinssit

Herkuton helmikuu kääntyi meillä herkulliseksi helmikuuksi, kun leipomaan on innostuttu jo useampana päivänä. Sallittakoon kerta sellaiseen on ollut nyt hoitovapaan viimeisellä viikolla aikaa ja intoa.

Lapsi halusi leipoa mansikkamuffinsseja, joten niitä sitten tehtiin. Ohje on luottoreseptini, jolla olen tehnyt monet mustikkamuffinssit. Sen lisäksi, että ohje on helppo ja nopea, muffinsseista myös tulee sellaisia kuohkeita kuin muffinssien kuuluukin olla.

Ja hyvin se toimi myös mansikoilla!

Maidottomat mansikkamuffinssit (9kpl)

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

0,5 tl suolaa

2-3 tl leivinjauhetta

1 dl sulatettua (maidotonta) margariinia

1 dl kaurajuomaa

1 kananmuna

pari desiä pakastemansikoita pilkottuna

1. Sekoita yhteen kuivat aineet ja erillisessä kulhossa margariini, maito ja kananmuna.

2. Yhdistä ja vatkaa taikinaksi. Taikinan kuuluu olla jäykkää.

3. Sekoita lopuksi sekaan hieman sulaneet mansikat ja jaa muffinssivuokiin.

4. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Häiden valokuvausseinä ja Juhlahumua alennuskoodi

Photo booth on jo pitkään ollut suosittu ohjelmanumero häissä. Itsekin olin alusta asti miettinyt osaksi häitä perinteisen photo boothin hassuttelurekvisiittoineen, mutta olenkin nyt lopulta kallistunut pelkän valokuvausseinän tai suuren, kukilla koristellun kehyksen puoleen.

Juhlapaikan sisäänkäynnin läheisyydessä on puinen säleikkö, jota apuna käyttäen kuvauspisteen tausta olisi helppo rakentaa. Vähän kuitenkin mietityttää, onko paikka liian ahdas jos kulkua ulos ja sisään on paljon. Yksinkertaisinta olisi vain ripustaa johonkin seinälle yksivärinen kangas, mikäli päätetään käyttää suurta kehystä, josta vieraat kurkkaavat. Toisaalta myös paperiviuhkoista tehty tausta kiehtoisi, mutta niitä on tulossa jo koristeeksi herkkubuffettiin, joten liika on ehkä liikaa.

Ideoita etsiessä löysin muutamia kivoja inspiraatiokuvia Juhlahumua-verkkokaupan sivuilta. Tuo kollaasin viherseinäkin näyttää hienolta ja kokoontaitettava taustateline helpottaisi valtavasti kuvauspisteen rakentamista - käytännössä sen voisi tehdä mihin vaan. Yksikertaisen kaunis on myös valkoisesta kankaasta ja kukista rakennettu kaari. Valokuvausseinän vuokraaminen ei olisikaan ollenkaan huono idea, Juhlahumun vuokrapakettiin kun kuuluu taustatelineen lisäksi vielä studiovalotkin.

Kuvausseinän luona on suunnitelmissa toteuttaa Polaroid-vieraskirja, jossa vieraat saavat räpsiä toisistaan kuvia taustaa vasten ja liimata kuvan vieraskirjaan terveisten kera. Myös kameroroiden vuokraus näyttää onnistuvan Juhlahumun kautta. Itse pohdin vielä kannattaako kamera vuokrata vai yrittää etsiä se netistä hyvään hintaan. Monet ottavat varmasti seinän luona kuvia myös omilla puhelimillaan muistoksi - pitäisikö kuvauspaikalta löytyä siis myös selfiekeppi?! Toiveissamme on tietysti, että vieraat jakaisivat puhelimilla otettuja kuviaan Instagramissa omaa hashtagiamme käyttäen.

Kaikki kollaasin kuvat on lainattu Juhlahumua-verkkokaupan sivuilta. Sen lisäksi, että sain käyttää kuvia, sain myös teille lukijoille alekoodin, jolla saa -10% koko verkkokaupan valikoimasta, myös vuokratuotteista. Alennuksen saat käyttöösi syöttämällä ostoskorissa kuponki-kohtaan koodin puuskia10. Alekoodi on voimassa 28.2.2018 asti.

Lähteet kollaasin kuviin:

Valkoisesta kankaasta ja kukista rakennettu kaari, Kimaltava tausta, Paperiviuhkat,  Viherseinä 

Lähes maidotonta elämää ja kokeilemisen arvoinen kaurajogu

Maistoin kesällä Kolmen kaverin Suklaa & pähkinäkinuskikastike -vegejäätelöä ja totesin, että jos vegaaninen jäätelö on näin hyvää, en tartte maitoa enää mihinkään. Ja siitä se sitten lähti.

En siis ole maitoallergikko tai vegaani, vaan valintani suosia maidottomia tuotteita perustuu omaan hyvinvointiini ja ekologisuuteen - lasten myötä oma tuskani maailman kohtalosta on kasvanut ja haluaisin edes jollain pienillä valinnoilla yrittää omalta osaltani pelastaa mitä pelastettavissa on. Koska en ole lukenut asiasta tarpeeksi enkä ole tässä asiassa millään tavalla asiantuntija, en sen kummemmin halua ottaa kantaa maidon terveysvaikutuksiin. Omakohtaisesta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, etten usko olevan sattumaa, että vatsan lähes päivittäinen turvotus on hävinnyt, ihon kunto parantunut ja aamuinen tukkoisuus kadonnut sen jälkeen kun olen siirtynyt lähes maidottomaan elämään.

Eikä se ole kuulkaa kovinkaan vaikeaa. Kauratuotteiden suosiminen on nykyään tehty superhelpoksi, sillä kaupoista löytyy useita erilaisia maitotuotteiden korvaajia. Nyt jopa Valio on tuonut markkinoille omia vaihtoehtojaan maitotuotteille ja uutuuksia on tullut myös Kaslinkilta ja Juustoportilta.

Olenkin kiikuttanut uutuuksia kotiin testattavaksi aina kun olen kaupassa niihin törmännyt. Viimeisin löytöni oli kotimainen Mö. Nappasin kolmesta nätistä purkista mukaan kiinnostavimman, mustikka-kardemumma kaurajogun, ja rakastuin. Vaikka jogu on herkullista yksinäänkin, oli huikean hyvää myös siitä tehty tuorepuuro - melkein kuin mustikkapiirakkaa söis!

Mustikkainen tuorepuuro

1 dl Mö mustikka-kardemumma kaurajogua

1 dl kaurahiutaleita

0,5 dl kauramaitoa

1 dl mustikoita

ripaus vaniljasokeria

Sekoita aineet keskenään illalla, peitä kannella ja anna olla jääkaapissa yön yli. 

Häämenun tasting

Meille oli oikeastaan alusta asti selvää, että ruoka, häiden isoin yksittäinen menoerä, on yksi tärkeimmistä asioista hääpäivässä. Oltiin myös yhtämieltä siitä, että perinteisten keitinperunoiden, karjalanpaistin, savukalan ja caesar-salaatin sijaan, vaikka ne toki hyviä ovatkin, haluamme tarjota vieraille jotakin muuta kuin mitä häihin mennessä aina kuvittelee saavansa.

Ruoto Catering valikoitui meidän catering firmaksi ennen kuin ehdittiin sen kummemmin pyytää edes tarjouksia muualta. Vakuutuimme miehen toiselta hääparilta kuulemista suosituksista ja nettisivujen menu-ehdotuksista. Lähiruuan ja ja kauden raaka-aineiden suosiminen oli tietysti myös iso plussa.

Saimme Ruodolta menu-ehdotuksen, johon sitten pyysimme muutamia korjauksia niin että esimerkiksi kasvissyöjät saatiin huomioitua paremmin. Pian saimme korjatun ehdotuksen ja sovimme tastingistä. Muutama viikko sitten meillä olikin viikonloppu tuutattu siis melko täyteen hääaiheista ohjelmaa, kun lähdimme vielä häämessujen jälkeen koemaistamaan häidemme ruuat kaason ja bestmanin kanssa. Samalla tuli ensimmäistä kertaa tavattua tuolla kokoonpanolla ja tasting sopikin siihen loistavasti. Liikaa en halua paljastaa, mutta ruoka oli todella hyvää ja juuri sellaista mitä toivoimmekin. Ruokien kanssa meille tarjoiltiin myös niille suositellut viinit, joten mitäpä muuta ilta oliskaan voinut olla muutaman lasillisen jälkeen kuin oikein hauska ja onnistunut.

Onko nyt sitten tylsää kun tietää jo etukäteen millaista ruokaa tulee häissään syömään? Ei. Nyt vaan odotan että pääsen syömään sitä uudestaan!

Kaappi täynnä lempivaatteita

Kiitos säännölliseksi muttuneen juoksuharrastuksen, vaatekokoni on pienentynyt viimeisen vuoden sisällä niin, että se oli oikeasti hyvä syy konmarittaa koko vaatekaappi. Pistin jo viime vuonna surutta eteenpäin kaikki liian suuret ja huonosti istuvat vaatteet. Hutiostoksia ei ollut montakaan, vähän jopa suretti kun jouduin myymään eteenpäin kivoja vaatteita joista tykkäsin, mutta jotka eivät enää vaan olleet mulle sopivia. Samalla tein myös periaatepäätöksen, että jatkossa yritän vieläkin tunnollisemmin ostaa vaatteita enemmän harkiten, arvostaen määrän sijaan laatua, eettisyyttä ja ekologisuutta.

Olen jo useamman vuoden syynännyt vaatteiden materiaaleja ja pyrkinyt välttämään tekokuitua. Urheilu- ja ulkoiluvaatteissa olen kyllä luovuttanut, mutta esimerkiksi tekokuituisia neuleita en enää vaatekaappiini suostu ostamaan. Harmi, sillä monessa ihanassa neuleessa on kuitenkin pääasiassa kaikkea muuta kuin villaa - jopa monissa merkkivaatteissakin. Villakangastakkia ostaessa kävin läpi aika monta vaihtoehtoa, ennen kuin löysin sellaisen, jossa villaa oli polyesteriä enemmän.

Myönnän olevani vähän tylsä pukeutuja ja vaatekaapistani löytyy enemmän ajattomia vaatteita kuin viimeisen muodin mukaisia trendivaatteita. Haluan omistaa vaatteita, jotka on helppo yhdistää keskenään, ilo pukea päälle ja jotka tuntuvat ja joissa tuntuu hyvälle. Haaveilen kapseli-tyylisestä vaatekaapista, jonka kaikki vaatteet olisivat jotenkin keskenään yhteensopivia - ehkä olenkin siis huomaamatta pyrkinytkin tätä kohti. Parasta olisi, jos kaikki vaatekaappini vaatteet olisivat lempivaatteita - niin ihania, että niistä voisi kiskaista aamulla päälleen minkä tahansa ilman että se aiheuttaisi sen kummempaa pukeutumiskriisiä.

Myös elämäntilanne ja sen muuttuminen vaikuttaa vaatekaappiin. Nyt kun hoitovapaa on päättymässä, on ollut aika alkaa tekemään uusia vaatehankintoja myös töitä ajatellen ja jättää rentojen trikoovaatteiden ostelu vähemmälle. Hankinkin taannoin itselleni alennusmyynnistä muun muassa kauluspaidan, jollaista ei ole garderobiini kuulunut sitten vuoden...ööö 2013?! Koska en oikein ole kauluspaitaihmisiä, yksi saa riittää. En välttämättä tarvitsi kahta hieman eriväristä farkkupaitaakaan tai viittä vaaleanharmaata neuletta, mutta ne ovat toisaalta varmoja luottovaatteita.

Vielä ostoslistalla ovat ainakin laadukkaat sukkahousut, täydelliset mustat farkut ja muutama hyvä toppi sekä t-paita vaatteiden alla käytettäväksi. Aamut ovat kuitenkin jatkossa kiireisiä kun töihin on lähdettävä jo reilusti ennen seitsemään (apua!), joten asukriiseilyyn ei ole aikaa. Kiireessä auttaa myös hyvin järjestetty vaatekaappi. Alusvaatteita ja sukkia pystyyn viikatessa tuntui vähän hölmöltä, mutta nyt olenkin vaan tyytyväinen joka kerta kun avaan kaapin oven ja nään lopputuloksen.