Sisustuspohdintoja Habitaren innoittamana

Kävin monen muun tavoin viikonloppuna Habitaressa, jossa erityisesti sisustamisen trendejä käsittelvä Signals näyttely sai miettimään omaa kotia ja trendejä - vaikuttaako ne meillä sisustukseen?

Sama periaate, jota olen toteuttanut vaatekaapin suhteen, sopii hyvin myös sisustamiseen: osta mieluista, ajatonta ja harkittua. Aika vähän meille kotiin tuleekin ostettua uusia huonekaluja tai muita isompia hankintoja ihan hetken mielijohteesta ja pikkusälääkin nykyään aika harvoin, vaikka Ikeasta en minäkään pääse ikinä pois tyhjin käsin! Minussa asuu myös melko käytännöllinen sisustaja: kauniit tavarat ansaitsevat toki paikkansa esillä, mutta jos ne alkavat hankaloittaa pölyjen pyyhkimistä, niitä on jo liikaa.

Seuraan jonkin verran trendejä sisustuslehdistä ja -blogeista, katson mielelläni kauniita kuvia,  ihastelen huolella suunniteltuja osastoja sisustusmessuilla ja poimin ideoita. Jokaiseen trendiin en kuitenkaan tartu - ehkä oma tyyli on alkanut löytyä eikä sisustusta tarvitse muuttaa jokaisen uuden villityksen myötä. Usein riittää, että vaihtelee vaikkapa vain tekstiilejä.

Huomaan usein ihastelevani eniten niitä koteja, jotka ovat kodikkaita eivätkä kuin suoraan sisustuslehdistä. Asukkaiden persoonallisuus sekä elämä saa näkyä ja koti saa olla kodikas. Ehkä siksi tykkäsinkin tämän vuoden Habiataresta. Mustavalkoisen ja valkoisen sisustuksen tilalle ovat tulleet luonnonmateriaalit, murretut sävyt ja ihan oikeat värit! Ekologisuus näkyi aitojen materiaalien kuten puun ja keramiikan lisäksi myös kierrätyksenä; yksi parhaiten mieleen jääneistä osastoista oli Kierrätyskeskuksen, jossa secon handiä ja uusiotuotteita yhdistelemällä oli rakennettu persoonallinen esimerkki ekologisesta kodista. Kierrätyskeskuksen lisäksi messuilla olivat edustamassa myös Kontti ja Tori.fi. Ilo huomata siis, että vastuullisuus ja ekologisuus ovat nykyään paljon esillä ja niihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota hankintoja tehdessä.

Napsin muutamia kuvia niistä kohteista, jotka miellyttivät omaa silmää ja joita voisi jonkinlaisena inspiraationakin käyttää. Ehkä joku päivä meidänkin sohvapöydällä on maljakossa kukkia - siihen saakka sen korvaavat lastenkirjaröykkiöt ja lattialla mutkitteleva Brion junarata, joka alkaa vaikuttamaan jo pysyvältä sisustuselementiltä.

Meidän häät: morsiamen look

Jonkin verran hääpäivää on käyty nyt läpi, mutta palataanpa hetkeksi ihan aamuun.

Oli todella hyvä päätös pyytää kampaaja ja meikkaaja meille kotiin, koska tekihän se nyt päivän aikataulusta helpomman kun aamulla saatiin herätä kotona ihan rauhassa ja ehdin käydä jopa lenkillä! Tove ja Anu tulivat meille 9.30-10 välillä ja puolenpäivän aikaan minun lisäkseni sekä kaaso että mun äiti ja sulhanen sekä bestman oli laitettu kuntoon.

Kampaukseni tuli siis tekemään Töölön Hearts salongin Tove, joka on ollut mun luottokampaaja jo yli 10 vuotta. Toivoin kampaukseen lettiä ja Tove sai heti kiinni siitä mitä kampaukselta halusin. Varsinaisessa koekampauksessa en käynnyt, vaan pari viikkoa ennen häitä raidotettiin hiukset ja  "oisko se jotain tän tyylistä" -kampauksen hän väänsi normi kampaamokäynnin lopuksi. Sillä me päätettiin edetä.

Meikkaajaksi löysin Facebookin Häät 2018 -ryhmän kautta So Stylishin Anun. En ollut siis koskaan ennen tavannut Anua, mutta kun näin Anun portfolion, tiesin, että tää ei voi kovin pahasti mennä vikaan. Eikä mennytkään: ensinnäkin Anu on ihan huippu mukava ja toisekseen, hän osaa hommansa. Mun, äidin ja kaason lisäksi Anu siis meikkasi tosiaan kevyesti myös sulhasen ja bestamanin. Valokuvissa miehen meikitön naama helposti korostuu morsiamen rinnalla, joten ainakin hiukan puuteria kannattaa laittaa.

Olin haaveillu, että häämeikki tehtäisiin luonnonkosmetiikalla, mutta tuskailin meikkiasiaa niin kauan, että lopulta päätin etsiä meikkaajan, joka ylipäätään olisi vielä vapaa 16.6. ja pääsisi meille kotiin tekemään meikin. Kun Anu vinkkasi hankkimaan oman huulipunan häitä varten, jotta sitä voisi lisäillä päivän aikaan, tiesin tietty heti, että se nyt ainakin on luonnonkosmetiikkaa ja halusin jonkun huippuhyvän. Suosittelen isosti valitsemaan hääpunan ammattilaisen avustuksella, en nimittäin todellakaan olisi yksin uskaltanut valita Absolutionin Pure Pinkiä, mutta se sopi lopulta täydellisesti.

Hääpukuni hankittiin Love me do -häätapahtumasta ja se löytyi Tapiolan juhlapuvun osastolta. Morsiamille epätyypilliseen tapaan en oikein missään vaiheessa ollut odottanut innolla puvun etsimistä, joka mahdollisesti sisältäisi useita vierailuja eri morsiuspukuliikkeissä, kymmeniä sovitettuja pukuja ennen kuin se sopivin överikallis mekko löytyisi. En ollut kokeillut yhtäkään mekkoa ennen kuin menimme Love me do tapahtumaan, ja sitten poistuinkin sieltä hääpuku mukanani :D Puku maksoi huimat 500 euroa, ja vaikka välillä vaiheilin, jopa kaduin mekkovalintaani, näin jälkeenpäin on pakko myöntää, että tykkäsin mekostani tosi paljon.

Kuvat Pauli Haanpää

Meikki Anu Hämäläinen / SoStylish

Kampaus Tove Kiukkonen

Kaappi täynnä lempivaatteita osa 2 eli mitä olen oppinut puolessa vuodessa

Helmikuussa kerroin täällä vaatekaapistani ja periaatepäätöksestä "ostaa vaatteita enemmän harkiten, arvostaen määrän sijaan laatua, eettisyyttä ja ekologisuutta". Nyt kun tästä on aikaa noin puolivuotta ja olen tässä välissä muun muassa palannut työelämään, voisi olla aika kertoa kuinka olen onnistunut.

Minäkin sorrun. Välillä tulee tarve ostaa jotain nopeasti ja edullisesti - silloin marssin helposti henkkamaukkaan. Siksi tuntuu toisaalta vähän ristiriitaiselta julistaa täällä pyrkimyksiäni tavoitella parempaa vaatekaappia, kun en kuitenkaan ole täydellinen. Omissa kulutustottumuksissani on kuitenkin tapahtunut huima parannus ja se kai on tärkeintä.

Käytyäni mielessäni läpi ostoksia viimeisen puolen vuoden ajalta, huomasin, että olen pystynyt aika hyvin välttelemään impulssiostoksia. Muutaman extempore-ostoksen hankin ketjuliikeistä muun muassa häämatkaa varten ja näin jälkeenpäin on vain pakko todeta, että olisi ehkä ollut järkevämpää jättää ostamatta. Halpisratkaisua hain muun muassa puutteelliseen t-paitavalikoimaani, mutta opinpa tästäkin, että mielummin yksi hyvä kuin kolme huonoa. Ostoslistalla on edelleen pari hyvää t-paitaa - tilanne on siis sama kuin helmikuussa.

Olen panostanut muutamiin hyviin farkkuihin ja Makian yläosiin, sillä olen todennut, että minulla on merkiltä jo monta lempivaatetta. Toukokuussa ostin astetta kalliimman midihameen, jota sitten käytinkin kesän aikana ahkerasti ja juhlin siinä muutamat juhlatkin. Tällaista arkeen ja juhlaan sopivaa vaatetta garderobini oli selvästi kaivannut. Alesta ostin (jep, kun halvalla sain..) myös pinon uusia urheiluvaatteita, jotka tulivat kyllä kaikki ihan tarpeeseen ja Neulomon konkurssimyynnistä hamstrasin muutamia mustia perusvaatteita. Jälkimmäiset olisi ollut hölmöä jättää ostamatta ja niistä on kaikista tullut heti vaatekaappini luottovaatteita.

Ajatusteni tueksi luin Hannele Lampelan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta, joka ei varsinaisesti tarjonnut itselleni mullistavasti mitään uutta, mutta vahvisti sitä ajattelutapaa, jonka olen nyt selvästi alkanut sisäistää: kun ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa ja harkitumpaa, ei hutiostoksia tule.

Sen lisäksi, että toivoisin kaikkien vaatteideni olevan lempivaatteita on taustalla toki myös se toinen puoli: infernaalinen maailmantuska kahmaisee minutkin otteeseensa, kun luen pikamuodista ja sen vaikutuksista. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän haluan toimillani vaikuttaa. Pelkästään eettisten tai Euroopassa valmistettujen vaatteiden ostaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai edes mahdollista. Harkitumpi kuluttaminen sen sijaan on.