Helmikuussa kerroin täällä vaatekaapistani ja periaatepäätöksestä "ostaa vaatteita enemmän harkiten, arvostaen määrän sijaan laatua, eettisyyttä ja ekologisuutta". Nyt kun tästä on aikaa noin puolivuotta ja olen tässä välissä muun muassa palannut työelämään, voisi olla aika kertoa kuinka olen onnistunut.
Minäkin sorrun. Välillä tulee tarve ostaa jotain nopeasti ja edullisesti - silloin marssin helposti henkkamaukkaan. Siksi tuntuu toisaalta vähän ristiriitaiselta julistaa täällä pyrkimyksiäni tavoitella parempaa vaatekaappia, kun en kuitenkaan ole täydellinen. Omissa kulutustottumuksissani on kuitenkin tapahtunut huima parannus ja se kai on tärkeintä.
Käytyäni mielessäni läpi ostoksia viimeisen puolen vuoden ajalta, huomasin, että olen pystynyt aika hyvin välttelemään impulssiostoksia. Muutaman extempore-ostoksen hankin ketjuliikeistä muun muassa häämatkaa varten ja näin jälkeenpäin on vain pakko todeta, että olisi ehkä ollut järkevämpää jättää ostamatta. Halpisratkaisua hain muun muassa puutteelliseen t-paitavalikoimaani, mutta opinpa tästäkin, että mielummin yksi hyvä kuin kolme huonoa. Ostoslistalla on edelleen pari hyvää t-paitaa - tilanne on siis sama kuin helmikuussa.
Olen panostanut muutamiin hyviin farkkuihin ja Makian yläosiin, sillä olen todennut, että minulla on merkiltä jo monta lempivaatetta. Toukokuussa ostin astetta kalliimman midihameen, jota sitten käytinkin kesän aikana ahkerasti ja juhlin siinä muutamat juhlatkin. Tällaista arkeen ja juhlaan sopivaa vaatetta garderobini oli selvästi kaivannut. Alesta ostin (jep, kun halvalla sain..) myös pinon uusia urheiluvaatteita, jotka tulivat kyllä kaikki ihan tarpeeseen ja Neulomon konkurssimyynnistä hamstrasin muutamia mustia perusvaatteita. Jälkimmäiset olisi ollut hölmöä jättää ostamatta ja niistä on kaikista tullut heti vaatekaappini luottovaatteita.
Ajatusteni tueksi luin Hannele Lampelan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta, joka ei varsinaisesti tarjonnut itselleni mullistavasti mitään uutta, mutta vahvisti sitä ajattelutapaa, jonka olen nyt selvästi alkanut sisäistää: kun ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa ja harkitumpaa, ei hutiostoksia tule.
Sen lisäksi, että toivoisin kaikkien vaatteideni olevan lempivaatteita on taustalla toki myös se toinen puoli: infernaalinen maailmantuska kahmaisee minutkin otteeseensa, kun luen pikamuodista ja sen vaikutuksista. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän haluan toimillani vaikuttaa. Pelkästään eettisten tai Euroopassa valmistettujen vaatteiden ostaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai edes mahdollista. Harkitumpi kuluttaminen sen sijaan on.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti